Haitta-ainearviolla ja -tutkimuksella selvitetään, missä kiinteistön rakennusosissa ja teknisissä järjestelmissä voi olla terveydelle vaarallisia ja haitallisia aineita ja rakennustarvikkeita.Tämän tiedon perusteella voidaan suunnitella rakennuksen ja järjestelmien muutos- ja korjaustoimet terveyden kannalta turvallisesti ja rakennusta on turvallista käyttää.
Selvityksen perusteella laaditaan raportti. Siinä esitetään kattavasti tiedot haitta-ainepitoisista rakenteista ja järjestelmistä korjaus- ja purkusuunnittelua sekä urakkalaskentaa ja työturvallisuussuunnittelua varten.
PAH-YHDISTEET, kreosootti
PAH-yhdisteet, Kreosootti, (kreosiitti, karboliterva, koliterva, kivihiiliterva, kreosoottiöljy, kreosoottipiki) ovat puusta, kivihiilestä tai kreosoottipensaan pihkasta valmistettuja puunsuoja-aineita ja kosteuseristeitä, jotka sisältävät satoja eri yhdisteitä
Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet), fenoleita ja kresoleita sisältävä kreosootti on terveydelle haitallista ja voi aiheuttaa mm. syöpää.
Kreosoottia on käytetty puisissa sähköpylväissä ja ratapölkyissä, eikä niitä saa käyttää rakennusmateriaalina. Kreosootilla on ratapölkkymäinen haju.
Rakennusmateriaaleissa kreosoottia on käytetty eniten ennen vuotta 1970 valmistuneissa rakennuksissa.
Kreosoottia käytettiin kosteus- ja vesieristeenä, tervapahveissa ja bitumihuovassa ja kattohuovassa. Ratapölkkyjä ja sähköpylväitä on voitu käyttää asuinrakennuksissa rakennusmateriaalina sotien jälkeen, kun tarvikkeista on ollut pulaa. varsinkin hirsirunkoisissa rakennuksissa, joissa ainakin alin hirsikerros saattoi olla tehty ratapölkyistä tai sähköpylväistä.
Jos rakennuksessa on käytetty kreosoottia, pitäisi ennen purkutöiden aloittamista tehdä haitta-ainekartoitus ja tutkia ylittävätkö purettavat rakenteet vaarallisen jätteen raja-arvon. Jos raja-arvo ylittyy, haitallisten aineiden purku tulee teetättää yrityksellä, jolla on lupa suorittaa vaarallisia aineita sisältävien rakennusmateriaalien purkutöitä.
Kreosoottia käytettiin 1800-luvun loppupuolelta lähtien myös peltikattojen pinnoittamiseen. Terva-, kivihiiliterva- ja bitumipohjaiset maalit ovat sävyltään mustan harmaita tai mustan ruskeita.
Kivihiilipiki on yleensä pikeä muistuttavaa, tummaa ainetta, mutta sen olomuoto voi olla muuttunut ja aromit mietoja, eikä sitä silloin välttämättä hajunkaan perusteella tunnista.
Kivihiilipikeä käytettiin varsinkin kellareiden seinissä, lattioissa ja saumoissa kosteuseristeenä vuosina 1890–1950 sekä välipohjissa, sokkeleissa ja uima-altaissa.
Kreosootilla kyllästettyjä pahveja ja papereita käytettiin seinissä, katossa ja muissa rakenteissa.
PAH-yhdisteitä sisältäviä bitumeja ja tervoja käytettiin maanvastaisten seinien kosteussulkuna ja alapohjissa.
Rakenteisiin on voinut imeytyä muitakin haitallisia aineita, jos talossa on öljylämmitys.
RASKASMETALLIT
Raskasmetalleja käytettiin aikaisemmin paljon sisä- ja ulkomaaleissa.
Jos kohteessa suunnitellaan vanhojen maalien poistoa, pitää raskasmetallipitoisuudet selvittää
Nykyisissä maaleissa raskasmetallieja ei ole tai pitoisuudet ovat pieniä, eikä niitä poistaessa altistu raskasmetalleille.
Maalien raskasmetalleista tutkitaan antimoni-, arseeni-, elohopea-, kadmium-, koboltti-, kromi-, kupari-, nikkeli-, vanadiini-, sinkki- ja lyijypitoisuudet.
Lyijyä on käytetty myös mm. polysulfidisaumausmassojen kovetinaineissa
Lyijyn käyttö väheni 1970-luvun puolivälin jälkeen, mutta lyijyä saattaa löytyä myös 1980-luvulla valmistuneiden rakennusten saumausmassoista.
Saumausmassojen lyijypitoisuudet pitää tutkia ennen vuotta 1989 valmistuneissa rakennuksissa julkisivuihin ja parvekkeisiin liittyvien korjaustöiden sekä maansiirtotöiden yhteydessä.
1980-luvulla valmistuneiden rakennusten saumausmassoista tutkitaan vain lyijy ja sitä aikaisemmin valmistuneista rakennuksista myös saumausmassojen pcb-yhdisteet.
Vuonna 1957 tai sitä ennen valmistuneita rakennuksia ei tarvitse tutkia saumausmassojen osalta, jos niihin ei ole tehty julkisivujen tai parvekkeiden korjaustöitä vuosien 1958 ja 1989 välisenä aikana. Jos julkisivun pintakäsittelyyn on käytetty asbestia, pitäisi se huomioida julkisivusaumausten korjaustöissä.
PCB-YHDISTEET
PCB-yhdisteet, Polyklooratut bifenyylit olivat lisäaineina sadoissa eri tuotteissa, mm. pinnoitteissa, maaleissa, saumausmassoissa, ikkunakiteissä ja massoissa, lattia- ja muissa liimoissa, PCB-yhdisteitä käytettiin vuodesta 1940 – 70-luvun loppupuolelle asti.
PCB:tä sisältäviä puu- ja betonilattiamaaleja käytettiin eniten 60-luvun loppupuolella kellareissa, parvekkeiden lattioissa ja muissa kosteissa tiloissa, sekä myös muiden lattioiden maalaamiseen.
PCB-yhdisteitä sisältävät rakennustarvikkeet kiellettiin 90-luvun alusta lähtien.